Suomessa on muodostettu poikkeuksellisen laajapohjainen näkemys maamme palauttamisesta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) mitalisijoille. Sen mukaan meidän tulee saavuttaa vuosikymmenen loppuun mennessä TKI:ssa neljän prosentin taso bruttokansantuotteesta. Se ei tee meistä ihan vielä maailmanmestareita, mutta kärkikahinoihin pääsisimme kuitenkin.
Edisonia vähän hutiin lainatakseni: menestys syntyy yhdestä prosentista inspiraatiota ja 99 prosentista perspiraatiota. Inspiraatio-osuus, eli yhteinen tavoitteenasetanta on nyt tehty. Enää puuttuu perspiraatiovaihe. Sen pohjana tulee toimimaan hallitusohjelmaan kirjoitettu sitoumus nostaa tällä hallituskaudella merkittävästi julkista TKI-rahoitusta. Miten tuo merkityksellinen rahapotti pitää kohdentaa, jotta sillä varmistetaan kasvu-ura tuleville vuosikymmenille?
Suomalainen TKI-politiikka on historiassa pitkälti nojannut suomalaistaustaisten suuryritysten orgaaniseen kehitykseen. Niitä tarvitaan jatkossakin, mutta samalla on hyvä huomata, että nykyään suuri osa innovaatioista tulee pienistä yrityksistä. Erilaiset born globalit, yksisarviset ja gasellit ovat loikanneet globaalin pyramidin huipulle turhia nöyristelemättä ja lupia pyytämättä. Osa niistä on fuusioitunut tuttujen brändien alle, mutta varsinainen TKI-työ on tehty kädet savessa pienissä vajoissa.
Neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen vaatii, että kaikki pelaavat. Suurten organisaatioiden jatkuva kehittäminen on edelleen välttämätöntä, mutta pieniä ja keskisuuria tarvitaan selkeästi aiempaa enemmän haastamaan status quota ja puhaltamaan innovaatioiden hirmumyrskyillä rakenteita kumoon. Tulemme myös tarvitsemaan kansainvälisiä toimijoita, jotka tulevat rikastuttamaan omaa organisatorista geeniallastamme. Kun onnistumme tukemaan monipuolisten TKI-ekosysteemien syntymistä, luomme samalla myös pohjan muutoskestävälle ja monikärkiselle kansalliselle menestystarinalle.
Julkisen rahoituksen tulisi toimia vipuna, joka kampeaa tällaisia ekosysteemeitä ylemmäs globaalissa ravintoketjussa. Kun yksi ekosysteemitoimija saa läpi kansainvälisen innovaation, on sen kumppaneilla loistava tilaisuus nousta samalla suurempiin sarjoihin, mikä avaa ovia taas uusille kumppaneille. Mitä suoremmin kohdistamme julkista lisärahoitusta tukemaan ekosysteemien syntymistä ja kasvua, sitä todennäköisemmin saamme myös yksityisen TKI-rahoituksen tukemaan kansallista tavoitettamme.
Mutta hetkinen! Eikö tämä blogin pitänyt perustella, miksi ammattikorkeakoulujen erittäin soveltavaa ja käytännönläheistä TKI-työtä tulee tukea suuremmalla rahoituksella?
Ammattikorkeakoulut ovat olemassa oman alueensa työelämän, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ne ovat tiukasti verkottuneita juuri niiden pienten ja kasvavien organisaatioiden kanssa, joita tarvitsemme paljon nykyistä enemmän yhteiselle TKI-kentälle. Ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet viimeisinä vuosikymmeninä sellaiset alueelliset rihmastot, että niiden varaan voidaan luoda perusta kansallisen TKI-kyvykkyyden rakentamisessa – jos se mahdollisuus niille suodaan. Jos julkisen TKI-rahoitusjärjestelmämme kasvua ohjataan konkreettisesti työelämää kehittäviin toimiin sekä pk-sektorin yritysten auttamiseen parempaan kasvuun ja kannattavuuteen, tulevat ammattikorkeakoulut olemaan keskeinen asiantuntijataho sinä kehityksessä.
Otetaan lähivuosina hyöty irti yhteisestä panostuksestamme rakentamalla Suomesta TKI:n suurvalta. Se tulee vaatimaan kaikkien osallistumista sekä paljon konkreettista työtä ja päivittäisten ongelmien ratkaisua; asioita, joissa ammattikorkeakoulut ovat omimmillaan. Me olemme valmiita tähän askeleeseen, hyvässä yhteistyössä koko muun maajoukkueen kanssa.
Vesa Taatila
Arenen TKI-valiokunnan puheenjohtaja
Turun ammattikorkeakoulun rehtori
