Kansainväliset opiskelijat ovat jo pitkään olleet luonnollinen osa ammattikorkeakoulujen arkea. Heidän tilanteensa, erityisesti rahoituksensa, on noussut keskiöön uudessa hallitusohjelmassa. Kuten nyt on kirjattu hallitusohjelmaan, kansainvälisten opiskelijoiden suorittamia tutkintoja ei enää lasketa ammattikorkeakoulujen ministeriön kanssa sopimuksen mukaiseen tutkintokiintiöön. Tämä tarkoittaa, että ministeriöltä emme saa enää rahoitusta näille opiskelijoille, ja kaikki kulut on katettava lukukausimaksuilla. Kun arvioimme tätä mallia, meidän on ensin sukelluttava syvemmälle ja kysyttävä kaksi keskeistä kysymystä: miksi kansainväliset opiskelijat haluavat tulla Suomeen ja miksi me haluamme heidän tulevan? Tai ehkä meidän pitäisi kysyä, haluammeko todella heidän tulevan?
Ensimmäiseen kysymykseen – miksi he haluavat tulla Suomeen – löytyy varmasti monenlaisia vastauksia. Suomalainen koulutus nauttii edelleen vahvaa mainetta, ja suomalainen tutkinto avaa ovia monissa maissa. Suomen työmarkkinat ovat houkuttelevia monille, jotka haluavat rakentaa tulevaisuuttaan täällä. Toisinaan on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi löytää työpaikkaa Suomessa, vaikka olisi suomalainen tutkinto. Tällöin on houkuttelevaa siirtyä maahan, jossa työmahdollisuuksia on tarjolla ja tutkinto saa ansaitsemaansa arvostusta.
Myös toiseen kysymykseen on monia vastauksia, mutta fakta on, että suomalaiset ovat vähenemässä, ja syntyvyys on alhainen. Meitä on yksinkertaisesti liian vähän, ja meidän on vahvistettava työvoimaa. Ellei tässä onnistuta lähitulevaisuudessa, se voi koitua haitalliseksi sekä työmarkkinoille että yhteiskunnalle. Tästä näkökulmasta voimme väittää, että kansainväliset opiskelijat ovat osa ratkaisua, ja meidän on satsattava aikaa ja resursseja heidän integroimiseensa suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan. Vastakkainen vaihtoehto maksaisi meille huomattavasti enemmän.
Palaan hetkeksi ensimmäiseen kysymykseen: Harva kansainvälinen opiskelija saapuu tänne auttaakseen Suomen hallitusta ratkaisemaan maamme suuria haasteita. Siksi meidän on tarkasteltava tätä kysymystä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, jotta voimme löytää parhaat mahdolliset ratkaisut.
Jos valtio ei halua rahoittaa ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutusta, ammattikorkeakoulujen rooli muuttuu merkittävästi. Jos saamme rahoitusta ainoastaan suomalaisten opiskelijoiden kouluttamiseen, voimme ajatella ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuja bonuksena tai ”kirsikkana kakun päällä”. Jos valtio ei osallistu rahoitukseen millään tavoin meidän ei tarvitse panostaa suuresti opiskelijoiden integroimiseensa suomalaisille työmarkkinoille. Jokaisen on itse päätettävä, missä haluaa työskennellä ja mistä löytää työpaikan. Eikös niin?
Jos kuitenkin pidämme kiinni ajatuksesta, että tarvitsemme lisää työvoimaa ja opiskelu voi olla hyvä kanava, kansainvälisiä opiskelijoita ei voi nähdä vain välttämättömänä pahana, vaan pikemminkin suurena mahdollisuutena. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan realisoidu itsestään. Valtion ja korkeakoulujen on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen saavuttamiseksi. Me ammattikorkeakoulut olemme valmiita panostamaan aikaa ja resursseja tähän päämäärään, mutta tämä vaatii myös hallitukselta vastavuoroista sitoutumista.
Tuoreiden laskelmien mukaan hallituksen esittämä muutos toisi säästöjä noin 20 miljoonaa euroa, jotka voitaisiin ohjata suomalaisten opiskelijoiden koulutukseen. Kuitenkin ainakin Centriassa haluamme pitää kaikki opiskelijamme Centrian opiskelijoina riippumatta taustasta. Lukukausimaksuista saamamme tulot käytetään koulutuksen laajemman tason järjestämiseen ja parantamiseen. Tästä syystä säästöjä ei voida yksinkertaisesti laskea näin suoraviivaisesti.
Pahin ja valitettavasti todennäköisin lopputulos tästä muutoksesta olisi, että kaikki kärsisivät, ja menettäisimme tämän potentiaalin. Paras mahdollinen tulos olisi rahoitusmalli, joka edistäisi kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista yhteiskuntaan ja samalla toisi meille lisätuloja, joita voitaisiin käyttää sekä kotimaisten että ulkomaisten opiskelijoiden tukemiseen. Toisin sanoen, ei pelkästään kirsikka kakun päällä, eikä vain välttämätön paha, vaan jotain tarpeellista ja positiivista.
Jennie Elfving
Johtaja (opetus) / Vararehtori
Centria-ammattikorkeakoulu
