Ammattikorkeakoulut kouluttavat suurimman osan, 80 prosenttia, sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutetusta työvoimasta. Alan työtehtäviin oppimisen kannalta on tärkeää, että opiskelijat voivat harjoitella aidoissa työelämän tilanteissa sen lisäksi, että osaamista kertyy ammattikorkeakoulujen teoriaopinnoissa sekä simulaatio- ja laboratorioympäristöissä.
Työelämäharjoittelu on myös oiva keino ylläpitää ja kehittää tiivistä yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja työpaikkojen välillä. Hyödyn saajia ovat opiskelijat, työntekijät, opettajat, ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat. Harjoittelun aikana liikkuu uutta tietoa ja osaamista, voi syntyä uusia työkäytäntöjä kehittäviä ratkaisua (varsinkin, jos opiskelijoita kannustetaan tuomaan omia ideoitaan esille ja niitä voi kokeilla) ja opettajien työelämäosaaminen vahvistuu. Sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajien henkilöstön rekrytoinnissa opiskelijoiden työelämäharjoittelu toimii hyvänä keinona ja kanavana.
Voitaisiinko luoda sopimusmalli, jonka sisältö olisi huomattavasti laajempi kuin harjoittelukorvauksista sopiminen?
Tämä moninkertainen hyöty on tunnistettu, ja useat organisaatiot haluavat laatia ammattikorkeakoulujen kanssa kumppanuussopimuksia vahvistaakseen ja systematisoidakseen yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysalalla sopimukset ovat kuitenkin painottuneet perinteisesti harjoittelun korvauksista sopimiseen. Toistaiseksi käytäntönä on, että ammattikorkeakoulut maksavat ohjauskorvaukset omista budjeteistaan, kokonaissumman ollessa koko valtakunnan tasolla lähes 9 miljoonaa euroa vuodessa.
Olisiko nyt aika muuttaa tätä perinnettä? Voitaisiinko luoda sopimusmalli, jonka sisältö olisi huomattavasti laajempi kuin harjoittelukorvauksista sopiminen?
Sopimukseen voisi sisällyttää harjoittelun arvopohjaa ja laadunvarmistusta koskevat periaatteet sekä osaamiskuvauksia, joita kyseisessä organisaatiossa voi oppia harjoittelun aikana. Sopimuksessa voisi olla myös alan kehittämistä koskeva osio, jotta saataisiin paremmin hyödynnettyä ammattikorkeakoulujen soveltavaa ja käytäntöläheistä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Näiden lisäksi sopimuksiin kuuluisivat vastuita, velvoitteita ja resursointia koskevat asiat.
Ammattikorkeakoulut kouluttavat 80 prosenttia, sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutetusta työvoimasta
Useiden, sosiaali- ja terveysalan kouluttajien sekä alan ammattilaisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella tuntuma on, että nyt olisi oikea aika luoda valtakunnallisesti yhtenevä sopimusmalli tai -runko, jota voidaan sitten tarkentaa sopijaosapuolten kesken. Tähän yhteyteen sopisi hyvin, että ammattikorkeakoulujen maksamista harjoittelukorvauksista luovutaan ja korvaukset sisältyvät osaksi kokonaisuutta, jonka palveluntilaaja maksaa palveluntuottajille.
Riitta Konkola
varapuheenjohtaja, rehtori
Arene
