Suomessa rakentaminen on siivittänyt oman alansa lisäksi koko talouden kasvua vuodesta 2015 lähtien. Rakennusalan työllisyys kasvoi 30 000:lla viime hallituskauden aikana. Suurin kasvu työllisten määrässä tapahtui toimihenkilöiden kohdalla, eli juuri ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneissa. Huomionarvoista on, että nämä työllisyysluvut eivät edes sisällä kiinteistö- ja rakennusalan suunnittelu- ja konsulttipuolta, joten todellisuudessa toimihenkilöiden lisäys alalla on ollut vieläkin huimempaa. Täystyöllisyys on ollut totta jo useita vuosia, enemmänkin alan yrityksiin mahtuisi – jos vain osaajia koulutettaisiin.
Rakennusalan ammattikorkeakoulut ovat tehneet ratkaisuja jo kaukaa viisaasti ja alan valmistuneiden määrä on saatu jopa kaksinkertaistettua viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Ilman näitä panostuksia ala ei olisi voinut kehittyä ja toimia Suomen kasvun veturina viime vuosina. Tästä siis suuri kiitos, sillä kiinteistö- ja rakennusalan toimihenkilöistä valtaosa tulee juuri ammattikorkeakouluista.
Kehitettävääkin on: kissa ei osaa vieläkään nostaa riittävästi omaa häntäänsä. Alalla ei osata korostaa kaikkia niitä monipuolisia uramahdollisuuksia, joita valtavalla tahdilla kehittyvä ala tarjoaa. Samaan aikaan yritykset eivät löydä kaikkea tarjolla olevaa ammattikorkeakoulutuksen osaamista tai ainakaan ne eivät osaa sitä hyödyntää. Koska Suomen väestönkehitys on tunnettu ja samalla esimerkiksi luonnontieteiden sekä matematiikan osaajien kysyntä kasvaa usealla eri toimialalla, on osaavan työvoiman riittävyyden yhtälö hankala tai jopa lähes mahdoton ratkaista. Tähän mennessä osaamisvajeeseen on tarjottu vastaukseksi aloituspaikkamäärien lisäämistä sekä sen ohella jatkuvaa oppimista ja kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä. Ammattikorkeakouluthan ovat etenkin tekniikan aloilla toteuttaneet jo pitkään erilaisia monimuotokoulutuksia jatkuvan oppimisen mahdollistajana.
Rakennusalan kasvun akuuteimmassa osaajapulassa työmaita jouduttiin jo lähes sulkemaan. Tähän tilanteeseen ratkaisuksi kokeiltiin erilaisia muuntokoulutuksia, jotta rakennusmestareita saatiin lisää. Niiden tarkoituksena oli houkutella muiden alojen korkeakoulutuksen saaneita työttömiä rakennusalan työjohtotehtäviin. Aivan erityisenä porkkanana yritykset sitoutuivat maksamaan palkkaa koulutukseen valituille jo koulutusaikana. Näissä muuntokoulutuskokeiluissa onnistuttiinkin todella hyvin, mutta mallissa on silti vielä kehitettävää. TEM on juuri teettämässä selvitystä, jota on tarkoitus hyödyntää mallin jatkokehittelyssä sekä työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän työssä.
Toisena vaihtoehtona osaajapulan purkamiseen on pidetty ulkomaisen, kansainvälisen osaamisen houkuttelua Suomeen. Rakennusalalla ei kansainvälisiä korkeakouluopiskelijoita juurikaan ole, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja jos onkin, he eivät jää Suomeen töihin. Korkeakoulut tarjoavat syyksi usein pulaa harjoittelupaikoista. Yritysten mielestä syy on puutteellisessa kielitaidossa.
Miten tämä yhtälö ratkaistaan? Miten varmistamme osaavan työvoiman riittävyyden nyt ja tulevaisuudessa? Riittääkö alanvaihtajia muuntokoulutuksiin? Riittääkö Suomesta kiinnostuneita ulkomaalaisia opiskelijoita? Ketkä vauhdittaisivat kanssamme Suomea seuraavaan kasvupyrähdykseen? Rakennusala ja sen yritykset ovat valmiita vastaamaan haasteeseen.
Lauri Pakkanen
yhteiskuntasuhdepäällikkö
Rakennusteollisuus RT ry
