Suomalaista ammattikorkeakoulujärjestelmää ja sen luomisprosessia on useassa yhteydessä kuvattu menestystarinaksi. Vetovoima on hyvä ja työllistävyys on tutkitusti erittäin korkealla tasolla. Suomi ei käytännössä pyörisi ilman ammattikorkeakouluista valmistuvia asiantuntijoita. Ammattikorkeakoulut ovat myös osoittaneet olevansa erittäin joustavia ja tilanteisiin sopeutuvia. Tätä sopeutumista on todella tarvittu, kun sektori on kohdannut Suomen koulutusjärjestelmän ylivoimaisesti kovimmat leikkaukset kahden edeltävän hallituksen toimesta.
Vaalikeskusteluissa moni ehdokas puhuu edelleenkin ”yliopistoista”, vaikka todellisuudessa tarkoittaakin ”korkeakouluja”. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä nimittäin koostuu sekä ammattikorkeakouluista että yliopistoista. Moni voi pitää tätä pilkunviilaamisena, mutta on jonkinlainen sivistyksen osoitus, että tuntee oman maansa koulutusjärjestelmän rakenteen. Lisäksi kokemus on osoittanut, että nk. yliopistopuolue on Suomessa aina vahvoilla, kun puhutaan korkeakoulutuksesta.
Suomalainen korkeakoulujärjestelmä koostuu sekä ammattikorkeakouluista että yliopistoista
Paikallispoliitikot kyllä tuntevat ammattikorkeakoulut ja niiden keskeisen roolin alueellaan, mutta valtakunnalliseen keskusteluun päästäkseen ammattikorkeakoulujen tulee tehdä suhteettoman paljon työtä. On tietysti selvää, että tässä asiassa myös tietty peiliin katsominen on tarpeen. Poikkeuksia onneksi löytyy ja lähes poikkeuksetta ammattikorkeakoulujen mukaan ottaminen eri työryhmiin ja prosesseihin on jälkikäteen koettu positiiviseksi asiaksi. Tietty pragmaattisuus asioiden valmistelussa on aina paikallaan.
Monella vallitsee myös sellainen harhakäsitys, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot olisivat jonkinlaisessa jatkuvassa taistelussa keskenään. Tämä ei pidä paikkaansa, vaikka osittain samoista opiskelijoista kilpaillaankin. Yhä useammin hankkeissa toimitaan yhdessä ja henkilötasolla ollaan hyvinkin kiinteissä yhteyksissä. Meillä on paljon annettavaa toisillemme ja meillä on omat erityispiirteemme.
Tulevaisuuden keskeisin raaka-aine on koulutus
Ehdokkaiden on myös hyvä ymmärtää, että koulutusrakenteellisissa ratkaisuissa Suomessa ammattikorkeakoulut ovat kulkeneet aivan etujoukoissa – osin tosin kohtuuttomien rahoitusleikkausten vuoksi. On myös syytä ymmärtää, että Suomeen mahtuu monenlaisia ratkaisuja. Kun pienemmissä kaupungeissa ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat löytäneet toisensa, pääkaupunkiseudulla voimansa on näyttänyt kolmen suuren ammattikorkeakoulun, Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian strateginen liittouma (3AMK). Pääkaupunkiseudun turbulentissa tilanteessa kaikki energia täytyy keskittää järkevään tekemiseen yhdessä – ei hallintorakenteiden ja himmeleiden rakentamiseen.
Seuraavasta eduskunnasta tulee paljon vartija. On toivottavaa, että maahanmuutto ja sote eivät vie kaikkea tilaa vaalikeskustelusta ja että myös tulevaisuudesta puhuttaisiin. Tulevaisuuden keskeisin raaka-aine on koulutus. Koulutuksella muutetaan ihmistä ja muutetaan maita. Koulutuksen kautta saatetaan ihmisiä uusille urille ja uuden äärelle. Näin ajatellen haluaisin kysyä ehdokkailta ainakin seuraavat kysymykset:
- Onko ehdokas aidosti sitä mieltä, että panostus koulutukseen on investointi tulevaisuuteen?
- Tunteeko ehdokas ammattikorkeakoulujärjestelmän ja sen todellisen merkityksen Suomelle?
- Ymmärtääkö ehdokas, että ammattikorkeakoulut ovat olennainen osa suomalaista innovaatiojärjestelmää – erityisesti, kun puhutaan pk-yrityksistä?
- Millaisen seurantatakuun ehdokas on valmis antamaan lupaustensa pohjaksi? (*)
(*) Tuo viimeinen kysymys pohjautuu vain ja ainoastaan karvaisiin kokemuksiin viime vuosilta.
Teemu Kokko
toimitusjohtaja, rehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
