Suomi on jäänyt korkeakoulutettujen määrässä jälkeen muista OECD-maista. Myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan taso ja vaikuttavuus ovat olleet laskussa. Ammattikorkeakouluissa piilee vapauttamaton resurssi maamme kilpailukyvyn rakentamiseen. Työelämäläheisesti ja -lähtöisesti toimivat ammattikorkeakoulut ovat koulutus- ja tutkimusyhteisöinä kuin luotu koulutustason nostamiseen ja tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämiseen.

Tehokas ja toimiva duaalimalli perustuu työnjakoon, jota määrittävät toiminnan tavoitteet, eivät keinot. Nykytilanne, jossa yliopistojen toivotaan vastaavan kaikkiin tarpeisiin yritysten kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemisesta globaalin huippututkimuksen tekemiseen asti, ei ole tuottanut toivottua tulosta talouden ja tuottavuuden kasvuun. Suomen korkeakoulupolitiikassa on viimeiset vuosikymmenet käytetty satoja miljoonia euroja korkeakoulujen rakenneleikkeihin ja omistusten siirtelyyn. Suomen ongelmien syvyys kertoo, että strategia ei tuo toivottua elinvoiman tulosta.   Tohtorikoulutuspilotti on kuvaava esimerkki tehottomasti kohdennetuista varoista. Tavoitteet ja keinot eivät muodosta uskottavaa yhdistelmää, eikä pilotti yllä tarvittavalle uudelle systeemisyyden tasolle suhteessa T&K-rahoituksen perimmäisiin tavoitteisiin.

– Nyt kunniahimon tasoa on nostettava, uusin eväin. Suomi tarvitsee kipeästi ammattikorkeakoulujen tehokasta ja pragmaattista otetta kirittämään korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta, sanoo Arenen hallituksen varapuheenjohtaja Jari Multisilta, joka avasi Arenen Korkeakoulutus 2.0 -seminaarin maanantaina Haaga-Heliassa.   

Tuoreen kyselyn mukaan kolmanneksella ammattikorkeakouluista on jo yhteistyösopimukset tohtorikoulutusyhteistyöstä joko kotimaisten tai ulkomaisten yliopistojen kanssa, toiminta käynnistyneenä tai suunnitelmissa.  Samoin niiden henkilöstö ohjaa ja toimii väitöskirjojen esitarkastajina. Ammattikorkeakoulujen tutkimushenkilöstössä tutkijakoulutettujen osuus on 2,5-kertaistunut kymmenessä vuodessa. Tästä huolimatta Suomessa ammattikorkeakouluja ei ole otettu millään tavalla osaksi tohtorikoulutuksen tai väitelleiden urapolkujen kehittämistä. Jokainen ymmärtää mahdottomaksi yhtälön, jossa kolmessa vuodessa valmistuu huippuluokan tieteellinen väitöskirja nuorelta henkilöltä, jolla on myös vahva kehittämisosaaminen ja työelämäyhteydet.

Ammattikorkeakoulut haluavat kehittää lakisääteiset tehtävänsä huippuunsa

Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on laissa määritelty työelämää ja aluekehitystä palveleva ja elinkeinorakennetta uudistava soveltava tutkimus ja kehittämistyö. Suomessa on rikki ennen kaikkea tutkimuksen ja käytännön sekä innovaatioiden kehittämisen yhteys. Työelämän ja innovaatiotoiminnan vahva kiihdyttäminen tarvitsee uudenlaista korkeinta osaamista. Tämä syntyy aidossa vahvassa yhteisessä tekemisessä yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa.

– Juuri tätä toimintamallia me olemme kehittäneet koko olemassaolomme ajan. Suomessa ei ole varaa ohittaa ammattikorkeakoulujen työelämäverkostoja, osaamista ja korkeatasoisia tutkijayhteisöjä. Maan etu vaatii, että ammattikorkeakoulut otetaan nyt kunnianhimoisesti mukaan kehittämään kaikkea osaamista, jolla vahvistetaan Suomen kilpailukykyä, toteaa tilaisuudessa Turun yhteistyön mallista puhunut Turun ammattikorkeakoulun rehtori Vesa Taatila. 

Ammattikorkeakoulut perustelevat niiden ottamista mukaan tohtorikoulutuksen kehittämiseen myös sillä, että se nostaisi laajasti ammattikorkeakoulutuksen laatua. Hyöty tulee satojen tuhansien tutkinnon suorittaneiden parempina osaamisina yhteiskuntaan. Näin parannetaan myös entisestään ammattikorkeakoulujen kykyä vastata työelämän tarpeisiin ja lisätään T&K-toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Uudistaminen helpottaisi myös ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia päästä tutkijakoulutukseen. Tutkimus- ja kehittämistyöhön kasvaisi osaajia nykyistä heterogeenisemmällä taustalla. Täysivaltaisen korkeakoulun työkalut parantaisivat myös ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia osallistua tasavertaisina kumppaneina kansainvälisiin verkostoihin ja hankkeisiin, kuten Eurooppalaiset yliopistot -alliansseihin. Kyse on siis äärimmäisen laajasta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

Suomi rapauttaa nyt osaamisen ja T&K-työn tärkeintä perustaa korkeakoulutuksessa

Suomen suurin ongelma on korkeakoulutettujen osaajien puute. Niin kansalliset kuin eri toimialojen tekemät ennakointitulokset osoittavat, että korkeakoulutuksen osalta suurin kysyntä tulee kohdistumaan ammattikorkeakoulujen kouluttamiin osaajiin. Tutkintojen rahoitus on kuitenkin puolittunut kymmenessä vuodessa ja ammattikorkeakouluilta on leikattu jatkuvasti rahoitusta – myös tällä hallituskaudella. Kuitenkin juuri näiden asiantuntijoiden määrä ja osaaminen pitkälti ratkaisevat Suomen ja sen eri alueiden elinvoiman. Ammattikorkeakouluista valmistuneista näet 2/3 jää valmistumismaakuntiinsa töihin. Taloustutkijoiden laajasti jakama käsitys on, että T&K-panosten vaikuttavuuden esteeksi nouseekin osaajien puute.  

– Taloudet ja yhteiskunnat kehittyvät vain jatkuvalla, systeemisellä ja laaja-alaisella osaamistason nostamisella väestössä – mutta myös korkeimman tason erikoistuvalla osaamisella. Tohtoripolku on luonnollinen osa näiden koulutusten ja T&K-työn jatkumoa. Tämä vastaa kehitystä muualla Euroopassa, sanoo tilaisuudessa puhunut Hämeen ammattikorkeakoulun rehtori Pertti Puusaari.

Ammattikorkeakoulut ovat pian 30-vuotiaita. Niitä itseään, samoin kuin niiden ylempien, maisteritasoisten tutkintojen kehittämistä vastustettiin aikanaan tarpeettomina. Useimmat työelämän järjestöt eivät uskoneet tutkintojen kysyntään. Nyt tiedetään toisin. Ohjelmat ovat vetovoimaisia, ja jo joka neljäs maisteritasoinen tutkinto tehdään jo ammattikorkeakouluissa. Näiden kautta työelämän rajapinnassa ammattikorkeakoulut tekevät tutkimusta ja kehittämistyötä, ja tutkinnot nostavat samalla useimpien koulutustasoa.