Ammattikorkeakoulujen valtakunnallisella uraseurantakyselyllä kootaan tietoa valmistuneiden työllistymisestä sekä työuran kokonaisuudesta sekä tyytyväisyydestä työuraan ja tutkintoon. Kyselyn saavat kaikki viisi vuotta sitten ammattikorkeakouluopintonsa päättäneet, eli vuonna 2018 valmistuneet.
Uraseurantakysely tarjoaa ajantasaista työelämätietoa mm. tutkinnon suorittaneiden työllistymisestä, urapoluista ja työelämässä tarvittavasta yleisestä, eri aloille yhteisestä osaamisesta. Tiedot ovat tärkeitä koulutuksen kehittämisessä sekä opintojen ohjauksessa.
Valtakunnallisen kyselyn yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, ovatko ammattikorkeakoulusta valmistuneet tyytyväisiä saamansa koulutukseen. Uraseurantakyselyssä on rahoitusmalliin valikoituneita kysymyksiä, joilla pyritään arvioimaan koulutuksen laatua. Rahoitusmalliin vaikuttavien vastausten perusteella Opetus ja kulttuuriministeriö jakaa ammattikorkeakouluille 3 % perusrahoituksesta.
Uraseurantakyselyn kohderyhmänä ovat viisi vuotta sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneet
Uraseurantakysely lähetetään tänä vuonna 13.10. kaikille vuonna 2018 AMK- ja YAMK-tutkintoihin valmistuneille sähköpostilla ja tekstiviestillä. Ammattikorkeakoulut toivovat, että mahdollisimman moni valmistunut jakaa kokemuksensa opinnoista ja työurastaan. Ammattikorkeakoulujen uraseurantakysely toteutetaan samaan aikaan yliopistojen uraseurantakyselyn kanssa.
Filosofian maisteri Ari Rouvari on valittu ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajien verkoston, AAPAn, IT-pääsihteeriksi. Rouvari on työskennellyt CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksessa johtavana kokonaisarkkitehtina vuodesta 2016 ja sitä ennen Kansalliskirjastossa tietojärjestelmäpäällikkönä (2003-2012) ja pääarkkitehtina (2012-2016). Hän on toiminut koko työuransa kansallisissa ja kansainvälisissä tiedonhallinnan ja tiedolla johtamisen tehtävissä. Rouvari aloittaa uudessa tehtävässään marraskuun alussa. Tällä hetkellä verkoston toimintaa isännöi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Helsingissä.
AAPA-verkosto on ollut aktiivisesti toiminnassa yli 20 vuotta ja sillä on ollut IT-pääsihteeri vuodesta 2005. AAPAan kuuluvat kaikki Suomen 24 ammattikorkeakoulua ja sen tehtävänä on edistää korkeakoulujen tietohallintojen yhteistyötä, koordinoida yhteisten asioiden hoitoa ja tukea ammattikorkeakoulujen ydintoimintaa sekä strategioiden toteuttamista. Verkosto mm. tekee yhteishankintoja, antaa asiantuntijalausuntoja, laatii alansa valtakunnallisia linjauksia ja ohjeistuksia ja levittää digitalisaation parhaita käytäntöjä.
AAPAlla on laaja kansallinen yhteistyöverkosto ja myös tietohallinnollinen kansainvälinen yhteistyö on kasvussa.
Tehtävää menestyksekkäästi hoitanut FT Jaakko Riihimaa jää eläkkeelle tammikuussa 2024.
Arene suhtautuu kriittisesti hallituksen esityksestä jäädyttää opintotukilain mukaisen opintoraha sekä opintorahan huoltajakorotuksen indeksikorotukset vuosille 2024–2027.
Opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien leikkaaminen tulee heikentämään opiskelijoiden kykyä keskittyä täyspäiväisesti korkeakouluopintoihin. Opintotuen leikkaukset kohdistuvat erityisesti nuoriin, toisen asteen opinnoista korkeakouluihin siirtyviin opiskelijoihin.
On tärkeää myös muistaa, että lakimuutoksessa esitetty asumistuen indeksijäädytys vuosille 2024–2027 kohdistuu myös opiskelijoihin, jolloin opiskelijoiden etuuksiin kohdistuu useampi samanaikainen leikkaus.
Monta korkeakoulukaupunkia vaivaa akuutti opiskelija-asuntopula, eikä tilannetta helpota hallituksen päätös leikata erityisryhmien investointiavustuksia. Asuntopula vaikuttaa opiskelijoiden vuokratasoon ja siten elinkustannuksiin.
Suomi on asettanut tavoitteeksi nostaa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta nuorissa ikäluokissa 50 % vuoteen 2030 mennessä. Jo nykyisillä rahoituspäätöksillä tiedämme, että tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa edes vuoteen 2035 mennessä. Merkittävimmän esteen tavoitteen saavuttamiselle tekee korkeakoulujen rahoitus, mutta myös opintososiaalisilla etuuksilla on merkitystä nuorten aikuisten halukkuuteen hakeutua opiskelemaan korkeakoulututkintoa ja mahdollisuuksiin keskittyä opintojen suorittamiseen täyspäiväisesti.
Arene pitää lakiesitystä opiskelijoiden opintorahan ja opintoraha huoltajakorotuksen leikkaamisesta lyhytnäköisenä toimena, joka vaikeuttaa entisestään tavoitetta nostaa nuorten koulutustasoa. Opintorahan indeksikorotusten jäädyttäminen osuu erityisesti toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen korkeakouluun siirtyviin nuoriin, koska tässä joukossa opintotuen käyttö on kaikkein yleisintä. Kansallisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta on pidetty keskeisenä, että korkeakouluopintoihin siirryttäisiin mahdollisimman nopeasti toisen asteen opintojen jälkeen. Opintotuen leikkaaminen näissä inflaatioluvuissa tulee vaikuttamaan merkittävästi opintotuen reaaliseen tasoon ja siten nuorten valmiuteen siirtyä korkeakouluopintoihin heti toisen asteen opintojen jälkeen.
Opintorahan leikkaus yhdessä aikuiskoulutustuen leikkauksen kanssa voi vaikuttaa myös työuran aikana osaamistasoaan nostavien henkilöiden kykyyn nostaa koulutustasoaan. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi opiskelevat lähihoitajat ovat käyttäneet aikuiskoulutustukea hyödyksi opintojen aikaisen elämisen rahoittamiseen. Jo nyt alhainen opintotuki on ollut este niiden henkilöiden kouluttautumiselle, joilla ei ole ollut oikeutta aikuiskoulutustukeen. Aikuiskoulutustuen poistaminen ja opintotuen tason laskeminen tulee entisestään vaikeuttamaan pienipalkkaisten työntekijöiden mahdollisuuksia nostaa koulutustasoaan.
Opintorahan ja opintorahan huoltajakorotuksen lisäksi hallituksen esityksessä esitetään asumistuen indeksijäädytystä vuosille 2024–2027. Myös asumistuen indeksijäädytys osuu korkeakouluopiskelijoihin opintotukea koskevien jäädytysten tavoin. Arene pitää kohtuuttomana, että samaan ryhmään kohdennetaan useita leikkauksia indeksijäädytysten muodossa.
Opintososiaalisten etuuksien leikkaaminen vaikuttaa myös opiskelijoiden opintojen aikana tekemiin ratkaisuihin. Korkeakouluopiskelijoiden halukkuus esimerkiksi lähteä vaihto-opintoihin on laskenut merkittävästi viime vuosien aikana, jo ennen globaalia koronapandemiaa. Korkeakouluille asetettujen läpäisyn tehostamistavoitteiden lisäksi opintotukeen tehdyt heikennykset ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla opiskelijoiden alttiuteen lähteä vaihto-opintoihin. Korkeakouluopiskelijoiden kansainvälistymisellä on merkittävä vaikutus koko suomalaiseen työelämään vaihtojen tuomien kontaktien, kokemusten ja osaamisen kautta.
Monessa korkeakoulukaupungissa on myös akuutti pula opiskelija-asunnosta. Hallitus on ohjelmassaan linjannut erityisryhmien investointiavustuksien leikkaamista 47 miljoonalla eurolla. Heikko opiskelija-asuntotarjonta vaikuttaa oleellisesti opiskelijoiden elinkustannuksiin ja tilanne on pahenemassa entisestään, kun korkeakoulut ovat kasvattamassa kansainvälisten opiskelijoiden määriä lähivuosina. Arene korostaakin, että korkeakoulukaupunkien opiskelija-asuntotarjonnan tilanne tulee myös huomioida etuusleikkauksia tehtäessä ja ryhtyä toimenpiteisiin, jolla riittävä opiskelija-asumisen tarjonta varmistetaan.
Hallitus pitää ammattikorkeakoulut juuri ja juuri pinnan yläpuolella. Suurin pettymys on hallituksen korkeakouluja kohtaan osoittama epäluottamus TKI-rahoituksessa. Juuri korkeakouluissa yhdistyvät tutkimus, koulutus ja tiedon kumulatiivinen luonne. Nyt pelkona on, että rahoitus pirstoituu pääosin kymmenille tuhansille yrityksille ja panosten vaikuttavuus heikkenee.
Rahoitus korkeakoulujen aloituspaikkoihin on valopilkku, mutta ei vie Suomea vielä koulutustason noston tielle. Myöskään mittakaavaa ei tule unohtaa. Ensi vuodelle suunnattu 11,7 miljoonaa ei kata edes ammattikorkeakouluihin kohdistuvaa vuosittaista leikkausta.
– Aloituspaikkoihin suunnatut lisärahat on nyt suunnattava täysimääräisesti ammattikorkeakouluille. Se on perusteltua paitsi sinne kohdistuneiden leikkausten vuoksi, myös siksi, että työmarkkinoiden kysyntä kohdistuu juuri niiden tutkintojen tuottamaan osaamiseen, sanoo Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen.
Ilman sosionomeja ja muita sote-alan ammattilaisia ei myöskään ratkaista varhaiskasvatuksen kuten ei koko sote-alan kammottavaa työvoimapulaa. Ammattikorkeakoulujen ja sieltä valmistuneiden TKI-osaamista tarvitaan ennen kaikkea myös sote-sektorin työn kehittämiseen.
Tohtorikoulutuksen kehittäminen edellyttää nyt uutta otetta
On todella hienoa, että hallitus on nähnyt ammattikorkeakoulujen välttämättömän roolin yritysten ja muun työelämäläheisen soveltavan tutkimuksen uudistamisessa. Tähän haasteeseen ammattikorkeakoulut tarttuvat innolla.
Loistava avaus onkin uusi Business Finlandin rahoitusmekanismi, jolla tuettaisiin erityisesti ammattikorkeakoulujen ja yritysten tutkimusyhteistyötä. Siihen on varattava riittävä rahoitus ja rahoitusehtojen on tuettava aidosti yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyönä tehtävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
– Ammattikorkeakouluja tarvitaan myös tohtorikoulutuksen uudistamisessa. Koulutus on jäänyt kehittämistavoitteista jo parikymmentä vuotta ja nyt on aika ottaa eurooppalaisen mallin mukaisesti uudet keinot – eli ammattikorkeakoulut – käyttöön, sanoo Arene ry:n puheenjohtaja Mervi Vidgrén.
Ammattikorkeakouluissa syksyllä 2023 alkaviin opintoihin on paikan vastaanottanut lähes 8000 kansainvälistä opiskelijaa, jonka lisäksi ammattikorkeakouluihin saapuu lukuvuodeksi 2023–2024 useita tuhansia vaihto-opiskelijoita. Ammattikorkeakoulut ovat monikulttuurisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa opiskelee ja työskentelee ihmisiä erilaisista vähemmistöistä ja monenlaisilla taustoilla.
Käymme nyt laajaa ja tärkeää keskustelua suomalaisen yhteiskunnan suvaitsevaisuudesta ja suhtautumisesta muualta Suomeen saapuviin ihmisiin. Ammattikorkeakoulujen ajattelutapa perustuu ehdottomaan syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen. Meidän yksiselitteinen viestimme on, että Suomella ei ole varaa tinkiä näistä periaatteista yhtään vaan yhteiskuntamme rakentuu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteiden varaan.
Ammattikorkeakouluissa opiskelee merkittävä joukko maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. Myös ammattikorkeakoulujen henkilöstö muuttuu vauhdilla monikulttuurisemmaksi. Suomessa maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat edelleen rajusti aliedustettuina korkeakoulutuksessa. Juuri ammattikorkeakoulut tarjoavat tälle ryhmälle usein polun asiantuntijauralle.
Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen lisätä työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa, jotta voimme vastata kasvavaan osaajatarpeeseen ja globaalin kilpailun haasteisiin. Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet edistämään tätä tavoitetta, jotta maallamme riittää osaajia myös tulevaisuudessa. Kansainvälisten osaajien houkuttelu ei ole mahdollista, jos yhteiskuntamme ei tarjoa turvallista, tasa-arvoista ja yhdenvertaista ympäristöä elämiselle, opiskelulle ja työnteolle. Syrjivien ja rasististen näkemysten edistäminen ja mielipiteiden esittäminen tekevät yhteiskunnastamme turvattoman.
Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet omassa toiminnassaan yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen, jossa ei ole tilaa syrjinnälle tai rasismille. Ammattikorkeakoulut ovat jo nyt monilla alueille keskeisiä monikulttuurisuuden keskittymiä, joissa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat opiskelijat kohtaavat.
OECD (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) julkaisi taas vertailutiedot koulutuksesta. Esillä oli tällä kertaa erityisesti ammatillisen toisen asteen vertailu maiden kesken. Tiedoista käy ilmi, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaista (36,8 prosenttia) on Suomessa OECD-maiden kolmanneksi korkein ja lähes kaksinkertainen verrattuna OECD-maiden keskiarvoon (19,7 prosenttia). Miten tämä liittyy koulutustason nostoon ja ammattikorkeakouluihin?
Tulosten julkitulo herätti tavanomaisen keskustelun ammatillisen koulutuksen tarpeesta ja arvostuksesta. Elinkeinoelämä huutaa ammatillisen koulutuksen suorittaneita. En kommentoi tätä nyt muutoin kuin toteamalla, että jokin tarjonta – kysyntä -kuviossa ei täsmää, jos työttömyysaste korkeakoulutetuilla 25–34-vuotiailla on lähes puolet pienempi kuin ammatillisen koulutuksen suorittaneilla. Nämä nuoret eivät siis ole esimerkiksi muussa koulutuksessa vaan todella työttömänä!
Ammattikorkeakoulut hoitavat koulutuspoliittista erityistehtävää vahvistaessaan koulutuksellista tasa-arvoa ja nostaessaan koulutustasoa. Koulutustason nosto ja työllisyyden parantaminen edellyttävät ammatillisen tutkinnon suorittaneiden määrän lisäämistä korkeakoulutuksessa. Tämä edellyttää merkittäviä valintoja sekä toisella että korkea-asteella. Jo puolella ammattikorkeakoulussa aloittavista on taustallaan ammatillinen tutkinto. Tämä on myös todennäköinen reitti asiantuntija- ja johtajauralle niille, joiden kumpikaan vanhemmista ei ole korkeasti koulutettu.
Ketä varten avoin korkeakoulutus on tulevaisuudessa?
Hallitus on antamassa korkeakouluille mahdollisuuden periä joustavammin (=korkeampia) maksuja avoimesta korkeakoulutuksesta. Esityksessä on vahvuutensa, sillä maksuja on korotettu viimeksi vuonna 2015. Tosin tätä mahdollisuutta vastaan hallitus leikkaa korkeakoulujen rahoitusta. Nyt on pidettävä huolta, ettei uudistaminen heikennä Suomen kannalta tärkeimpien korkeakoulupoliittisten tavoitteiden saavuttamista.
Avoimia ammattikorkeakouluopintoja suorittavat erityisen paljon ammatillisen tutkinnon pohjalta ammattikorkeakouluun pyrkivät. Näin vahvistetaan aiemmissa opinnoissa usein heikoksi jääneitä yleisiä korkeakouluvalmiuksia. Koulutustason noston näkökulmasta on varmistettava tavalla tai toisella reitit ammatillisella tutkinnolla korkeakoulutukseen. Tämä tarkoittaa, että jokaisen yksilön on nähtävä selvästi tämä tulevaisuuden vaihtoehto jo ammatillisen opintoihin pyrkiessään ja siellä opiskellessaan. Nyt näin ei ole. Suuri syyllinen löytyy opintojen ohjaukseen pesiytyneistä asenteista. Näkymä ei kuitenkaan riitä, vaan korkeakouluopinnot ja sen edellyttämät valmiudet on aidosti oltava sisällä tutkinnon perusteissa sekä jokaisen ammatillisessa koulutuksessa opettavien ja siellä ohjausta antavien ymmärryksessä. Nyt näin ei todellakaan ole.
Korkeakoulujen (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) toimintaa ohjaavat voimakkaasti mittarit, joiden perusteella niiden valtiolta saamansa rahoitus jaetaan korkeakoulujen kesken. Uusin rahoitusmalli on ohjannut korkeakouluja lisäämään kaikille avointa korkeakoulutusta, jota käyttävät erilaiset ryhmät, erilaisin tavoittein. Avoimen korkeakoulutuksen on katsottu olevan keskeinen tapa esimerkiksi madaltaa kynnystä hakeutua tutkintoon johtavaan koulutukseen.
Korkeakouluja keskenään kilpailuttava rahoituksen tapa on saanut aikaan sen, että ammattikorkeakouluissa yhden avoimen pisteen rahoitus on laskenut yli 60 prosenttia seitsemässä vuodessa. Määrä on lisääntynyt samassa ajassa kolminkertaiseksi. Malli ohjaa tehokkuuteen, mutta saattaa myös tylpistää kärjen koulutuspoliittista tavoitteista.
Kenelle tutkintokoulutus suunnataan? Kuka maksaa muusta koulutuksesta?
Korkeakoulupaikkoja meillä on periaatteessa koko ikäluokalle. Niitä käyttävät – ja tarvitsevat – myös monet toista tutkintoa suorittavat. Paikkoja menee toki myös henkilöille, joiden työmarkkina-asema ja osaamisen kehittyminen ei edellyttäisi toista tutkintoa. Tai ainakaan valtion ei sitä tarvitsisi kustantaa. Moni tällainen nappaa kuitenkin paikan ensikertalaiselta, koska valmiudet hakemiseen ovat monin tavoin paremmat.
Koulutustason noston näkökulmasta ei vielä riitä, että paikkoja on riittävästi tarjolla. Meidän on tehtävä voimakkaita toimia, jotta rakennamme vahvat ja näkyvät sillat ammatilliselta toiselta asteella korkeakoulutukseen. Tämän lisäksi meidän on lopetettava kaksilla rattailla ajo julkisen koulutustarjonnan kanssa. On väärin, että yksilöitä ja korkeakouluja rangaistaan tulevaisuudessa jatkuvan oppimisen tarpeista, kun emme saa päätettyä, miten työnantajien tai yksilöiden tulisi vastata jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista työuran aikana.
Tällä hetkellä merkittävä osa koulutuksellisista resursseistamme kuluu samantasoisen tutkinnon suorittamiseen eikä koulutustason nostoon. Esimerkiksi 25–64 vuotiaista ammatillisessa koulutuksessa aloittavista yli 80 prosentilla on jo vähintään toisen asteen tai korkea-asteen tutkinto. Voimme aina puhua yksilön preferensseistä, mutta työllisyys- ja palkkahyödyn tarkastelu antavat aiheen epäillä, että johdamme tällä hetkellä yksilöitä harhaan koulutuksen tarjonnan kautta.
Hallituksen budjettineuvotteluissa tehdään todella tärkeitä linjauksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) lisärahoituksen kohdentamisesta. Rahoitusta tarvitaan paitsi tällä hetkellä tehtävään soveltavaan tutkimukseen, myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimakkaaseen kehittämiseen.
Ammattikorkeakoulut tekevät suurimman osan TKI-työstään ulkopuolisella rahoituksella. Rahoituksen hankkiminen edellyttää kuitenkin omarahoitusosuutta, jota ei nyt ole. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että erityisesti alkuvaiheessa lisärahoituksella varmistetaan TKI-osaajien kouluttaminen ja huolehditaan korkeakoulujen perusrahoituksesta. Tämä linjaus ei näy valtionvarainministeriön esityksessä.
Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan perusrahoitusta vahvistamalla saadaan lisää TKI-osaajia, parannetaan tiedon ja teknologian siirtoa alueellisissa TKI-ekosysteemeissä sekä lisätään pk-yritysten kasvupotentiaalia. Ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen merkitys on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistyössä todella tärkeää. Tämän vuoksi niiden kehittämiseen on nyt satsattava tohtoritutkintojen rinnalla voimakkaasti. Perusrahoitusta vahvistamalla voidaan lisäksi tukea ulkoisen TKI-rahoituksen hankkimista. Ammattikorkeakoulujen on voitava vahvistaa myös omaa tutkimustaan kehittääkseen koulutusta.
TKI-osaajien lisäksi työelämä tarvitsee lisää korkeakoulutettuja. Hallituksen asettama tavoite on, että 50 prosenttia nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tasosta ollaan vielä kaukana, eikä hallitus osoita toimintaan lisärahaa. Ammattikorkeakoulujen rahoitus on nyt hallituksen päätöksillä vähenemässä, mikä johtaa aloituspaikkojen ja suoritettujen tutkintojen määrän laskuun. Erityisesti laskevat koulutusmäärät sote-alalla, jolla osaajapula on suuri.
Esitämme, että hallitus suuntaa TKI-rahoitusta ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistamiseen. Lisäksi esitämme, että suunnitellut leikkaukset korkeakoulutuksen rahoitukseen perutaan ja koulutuksen rahoitusta vahvistetaan 100 miljoonalla eurolla niin, että koulutus- ja osaamistason nostaminen on aidosti mahdollista.
Lisätietoja
Toiminnanjohtaja Ida Mielityinen, p. 050 594 0731, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry
Koulutuspolitiikan päällikkö Niina Jurva, p. 020 748 9639, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
Päällikkö Heikki Holopainen, p. 0400 639 331, Sivistystyönantajat ry
Tervetuloa kestävä ja vastuullinen osaamisen johtaminen – webinaariin perjantaina 6.10.2023 klo 9.00–12.00!
Webinaarissa kuullaan puheenvuoroja kestävyysosaamisen merkityksestä tulevaisuuden työelämässä, opetushenkilöstön kestävyysosaamisen vahvistamisesta, sekä konkreettiset esimerkit ammatillisesta oppilaitoksesta ja ammattikorkeakoulusta kestävyysosaamisen kehittämisestä osana perehdytystä ja kehityskeskusteluita.
Ilmoittautuminen webinaariin 25.8.-29.9.2023: https://forms.office.com/e/5CxxT1x3Sn Ilmoittautuneille lähetetään Zoom-linkki 3.10.2023. Webinaarista ei tehdä tallennetta. Esitykset lähetetään osallistujille webinaarin jälkeen.
Maksuton webinaari on osa Opetushallituksen rahoittamaa VASKI – Vastuullinen ja kestävä ammatillinen koulutus -hanketta ja toteutetaan yhteistyössä Arenen kanssa. Tapahtuma VASKI-hankkeen tapahtumakalenterissa: https://vaski.info/tapahtuma/06102023/
Ohjelma: 9.00 Tervetuloa! Kestävän kehityksen asiantuntija Maria Runonen, VASKI-hanke Rehtori Turo Kilpeläinen, ARENEn kestävän kehityksen ja vastuullisuuden työryhmän vetäjä 9.10 Kestävyysmurros ja työelämä – Miten osaaminen uudistuu? Tutkija Fanni Moilanen, Työterveyslaitos 10.00 Miksi opetushenkilöstön kestävyysosaaminen on tärkeää ja miten sitä voisi kehittää? Lehtori Eveliina Asikainen, Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu TAUKO 10.55 Vastuullisuusperehdytyksen pilotointi ammattikorkeakouluissa vastuullisuuskoordinaattori Vappu Kunnaala-Hyrkki, ARENEn kestävän kehityksen johtamisen ja henkilöstön osaamisen kehittämisen työryhmä 11.25 Henkilöstön kestävyysosaamisen kehittäminen Laatuvastaava Staffan Sunabacka, Optima Vastuukoordinaattori strategiat ja suunnittelu, Carolina Isomaa, Optima 11.55 Webinaarin päätös
Suomessa on muodostettu poikkeuksellisen laajapohjainen näkemys maamme palauttamisesta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) mitalisijoille. Sen mukaan meidän tulee saavuttaa vuosikymmenen loppuun mennessä TKI:ssa neljän prosentin taso bruttokansantuotteesta. Se ei tee meistä ihan vielä maailmanmestareita, mutta kärkikahinoihin pääsisimme kuitenkin.
Edisonia vähän hutiin lainatakseni: menestys syntyy yhdestä prosentista inspiraatiota ja 99 prosentista perspiraatiota. Inspiraatio-osuus, eli yhteinen tavoitteenasetanta on nyt tehty. Enää puuttuu perspiraatiovaihe. Sen pohjana tulee toimimaan hallitusohjelmaan kirjoitettu sitoumus nostaa tällä hallituskaudella merkittävästi julkista TKI-rahoitusta. Miten tuo merkityksellinen rahapotti pitää kohdentaa, jotta sillä varmistetaan kasvu-ura tuleville vuosikymmenille?
Suomalainen TKI-politiikka on historiassa pitkälti nojannut suomalaistaustaisten suuryritysten orgaaniseen kehitykseen. Niitä tarvitaan jatkossakin, mutta samalla on hyvä huomata, että nykyään suuri osa innovaatioista tulee pienistä yrityksistä. Erilaiset born globalit, yksisarviset ja gasellit ovat loikanneet globaalin pyramidin huipulle turhia nöyristelemättä ja lupia pyytämättä. Osa niistä on fuusioitunut tuttujen brändien alle, mutta varsinainen TKI-työ on tehty kädet savessa pienissä vajoissa.
Neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen vaatii, että kaikki pelaavat. Suurten organisaatioiden jatkuva kehittäminen on edelleen välttämätöntä, mutta pieniä ja keskisuuria tarvitaan selkeästi aiempaa enemmän haastamaan status quota ja puhaltamaan innovaatioiden hirmumyrskyillä rakenteita kumoon. Tulemme myös tarvitsemaan kansainvälisiä toimijoita, jotka tulevat rikastuttamaan omaa organisatorista geeniallastamme. Kun onnistumme tukemaan monipuolisten TKI-ekosysteemien syntymistä, luomme samalla myös pohjan muutoskestävälle ja monikärkiselle kansalliselle menestystarinalle.
Julkisen rahoituksen tulisi toimia vipuna, joka kampeaa tällaisia ekosysteemeitä ylemmäs globaalissa ravintoketjussa. Kun yksi ekosysteemitoimija saa läpi kansainvälisen innovaation, on sen kumppaneilla loistava tilaisuus nousta samalla suurempiin sarjoihin, mikä avaa ovia taas uusille kumppaneille. Mitä suoremmin kohdistamme julkista lisärahoitusta tukemaan ekosysteemien syntymistä ja kasvua, sitä todennäköisemmin saamme myös yksityisen TKI-rahoituksen tukemaan kansallista tavoitettamme.
Mutta hetkinen! Eikö tämä blogin pitänyt perustella, miksi ammattikorkeakoulujen erittäin soveltavaa ja käytännönläheistä TKI-työtä tulee tukea suuremmalla rahoituksella?
Ammattikorkeakoulut ovat olemassa oman alueensa työelämän, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ne ovat tiukasti verkottuneita juuri niiden pienten ja kasvavien organisaatioiden kanssa, joita tarvitsemme paljon nykyistä enemmän yhteiselle TKI-kentälle. Ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet viimeisinä vuosikymmeninä sellaiset alueelliset rihmastot, että niiden varaan voidaan luoda perusta kansallisen TKI-kyvykkyyden rakentamisessa – jos se mahdollisuus niille suodaan. Jos julkisen TKI-rahoitusjärjestelmämme kasvua ohjataan konkreettisesti työelämää kehittäviin toimiin sekä pk-sektorin yritysten auttamiseen parempaan kasvuun ja kannattavuuteen, tulevat ammattikorkeakoulut olemaan keskeinen asiantuntijataho sinä kehityksessä.
Otetaan lähivuosina hyöty irti yhteisestä panostuksestamme rakentamalla Suomesta TKI:n suurvalta. Se tulee vaatimaan kaikkien osallistumista sekä paljon konkreettista työtä ja päivittäisten ongelmien ratkaisua; asioita, joissa ammattikorkeakoulut ovat omimmillaan. Me olemme valmiita tähän askeleeseen, hyvässä yhteistyössä koko muun maajoukkueen kanssa.
Vesa Taatila Arenen TKI-valiokunnan puheenjohtaja Turun ammattikorkeakoulun rehtori
Valtiovarainministeriön ehdotus vuodelle 2023 ei lupaa hyvää hallituksen korkeakoulupoliittisille tavoitteille. Koulutustaso ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta ei lisäännyt ilman ammattikorkeakouluja.
Hallitusohjelmassa päätetyt koulutusleikkaukset syövät aloituspaikkoja eniten työvoimapulasta kärsivällä sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikorkeakouluissa aloittaa vuosittain jo noin puolet enemmän opiskelijoita kuin yliopistoissa. Ammattikorkeakouluista valmistuneiden työllisyys on koulutusasteiden parasta eli investoinnille on luvassa hyvä tuotto. Budjetti näyttää lupaavan korkeakouluille paljon lisää rahaa, mutta raha on korvausta kustannustason noususta eli indeksikorotusta. Suuri summa kertoo yksinomaan inflaation armottomasta laukasta.
16 miljoonan leikkaus ensi vuonna ammattikorkeakouluilta on valtava summa, tämä tarkoittaa noin 600 aloituspaikka vuosittain. Siksi tarvitaan nyt välttämättä opetus- ja kulttuuriministeriön ehdottama 12 miljoonan rahoitus lisäaloituspaikkoihin. Tämäkin summa vasta kompensoisi harjoittelukorvauksista tehdyn leikkauksen.
– Tehokkuus on viety aiempien rahoitusleikkausten ja koulutusmäärien vuoksi jo nyt huippuunsa. Kamelin selkä katkesi, ja koulutusmääriä on pakko vähentää reilusti, ellei hallitus peräänny päätöksistään, huokaa Arenen hallituksen puheenjohtaja Mervi Vidgrén.
Hallitus haluaa myös vahvistaa tutkimuksella erityisesti teollisuutta, yrityksiä ja tukea vientiä. Ainoastaan ammattikorkeakoulujen soveltava tutkimus ja kehittämistyö tähtää lähtökohtaisesti työelämän kehittämiseen, vaikuttavuuteen ja kysyntälähtöisyyteen. Kaikki niiden toiminta perustuu elimelliseen työelämäyhteyteen. Oma tutkimus- ja kehittämistoiminta takaa myös koulutuksen jatkuvan kehittämisen.
Ammattikorkeakouluista valmistuneista kaksi kolmasosaa työllistyy valmistumismaakuntaansa. Moni pieni ja keskisuuri yritys kehittyy jo pienillä uudistuksilla. Siihen ammattikorkeakoulujen maisteritasoinen tutkinto (YAMK) on juuri oikea väline.
– Jos halutaan uutta tekemisen suuntaa ja tehoa soveltavassa tutkimuksessa, tutkimusympäristöjen rakentamisessa ja tutkijakoulutuksessa, kannattaa katseet kääntää ammattikorkeakouluihin. Tämä tarkoittaa, että rahoitusta on suunnattava sekä korkeakoulujen perusrahoitukseen että rahoitusinstrumentteihin, jotka tukevat korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä ja tuottavuuden kasvua, sanoo Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen.
