Puolustan ammattikorkeakouluja, koska Suomi tarvitsee niitä

Historiani koulutuspolitiikan parissa on osapuilleen yhtä pitkä kuin ammattikorkeakoulujen. 90-luvun lopussa vastustimme opiskelijaliikkeessä vahvalla mutulla ammattikorkeakouluja. Vieläkin hävettää. Viestimme oli muun muassa sen hämmästely, kuinka ihmeessä korkeakouluksi voi muuttua lailla, noin vain. Nuorilla näkijöillä oli katse tiukasti peruutuspeilissä. Koulutuksen ammattilaiset syyttävät opetus- ja kulttuuriministeriötä usein norsunluutornisyndroomasta, mutta korkeammalta näkee toisinaan pidemmälle. Tuolloin nähtiin. 

Ammattikorkeakoulut ovat 25-vuotisella työllään osoittaneet, kuinka korkeakoulutasolle noustaan. Ei lailla vaan tavoitteellisella työllä: kehittämällä henkilöstöä ja koulutusta jatkuvasti sekä nostamalla tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitetasoa. Pelkkä kylvö ei koulutuksen ja tutkimuksen maailmassa auta. Satoa tuottaakseen on jatkuvasti ja valppaasti, uusimman tiedon pohjalta hoidettava hedelmäpuita.   

Olen ollut neljännesvuosisadan mukana koulutuspolitiikassa ja seurannut, miten ammattikorkeakouluja on kohdeltu – ja miten ne ovat siihen reagoineet. Milloin rahoitusleikkaukset ovat nitistäneet ne henkihieveriin, milloin niille on tarjoiltu paikkaa yliopistokoulutuksen syöttöyksikköinä. Milloin mitäkin.  

Ammattikorkeakoulut ovat kaikesta huolimatta sitkeästi, positiivisesti, ratkaisukeskeisesti ja toimeentarttuvasti rakentaneet omaleimaisen korkeakoulutuksen, joka perustuu niille ominaiseen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin. Ne ovat kolminkertaistaneet koulutusmääränsä ja kansainvälistyneet, paljolti ulkopuolisella hankerahalla.    

Ammattikorkeakoulut tekevät juuri sitä, mitä Suomen työllisyys ja tuottavuuden kasvu tarvitsevat nyt kipeimmin: verkostomaista, asiakaslähtöistä, kokonaisvaltaista yksilöiden, organisaatioiden (yritysten ja julkisen sektorin) palvelua. Niiden huomio on jatkuvasti siinä, miten kasvava ja moninainen opiskelijajoukko sekä uudet yritykset ja julkinen sektori voisivat hyötyä omasta ja yhteisestä tekemisestä. 

Suomen tuottavuuskehitys ja työllisyys sakkaavat, eikä TKI-toiminta tuota toivottua taloudellista toimeliaisuutta. Olisiko aika kokeilla, mitä lisäeuro ammattikorkeakouluihin tuottaisi? Aiemmat näytöt ovat vahvat. 

Kuva Liisa Takala. Ida Mielityinen.

Ida Mielityinen
toiminnanjohtaja
Arene ry

Jaa

TKI.fi

spot_imgspot_img

Tuoreimmat uutiset

Arene hakee korkeakoulupolitiikan asiantuntijaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen

Asiantuntijan tehtävä on vastata kokonaisvaltaisesti ammattikorkeakoulujen korkeakoulupoliittisesta edunvalvonnasta. Työnkuvassa...

Suomen kasvutavoitteet eivät toteudu ilman ammattikorkeakouluja

Kansainväliset raportit ovat johdonmukaisesti nostaneet esille suomalaisten ammattikorkeakoulujen kyvyn...

Tekoälyn käytön vaikutus arviointiin

Korkeakoulut ovat tarttuneet aktiivisesti tekoälyn tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin...

Impact of the use of AI on assessment

Higher education institutions have actively seized the challenges and...

Olethan sinäkin vuoden opettaja?

SAMOK valitsee vuoden AMK-opettajan keväisin ja valinta julkistetaan valtakunnallisilla...

Puolustan ammattikorkeakouluja, koska Suomi tarvitsee niitä