Sitra ja Tutkimus- ja innovaationeuvosto TIN järjestivät joulukuun alussa opintomatkan Alankomaihin. Kohde valikoitui Sitran tekemästä vertailusta Julkisten TKI-investointien strateginen kohdentaminen kiinnostavana innovaatiotoiminnan kehittäjänä.

Kuuntelin puheenvuoroja myös – ja ehkä erityisesti – ammattikorkeakoulujen aseman näkökulmasta.

Mitä minulle kiteytyi kolmesta päivästä, ja noin paristakymmenestä eri organisaation (ministeriöitä, yrityksiä, tutkimusrahoittajia…) puheenvuoroista?

1. Tekemisen ja yhteistyö meininki. Maan vuorovaikutuksen ja toimimisen tavasta tunnistin paljon tuttua. Suoraa ja toimeen tarttuvaa. Tosin tuttuja olivat monet haasteetkin, eli – onneksi tai valitettavasti – emme löytäneet paratiisimallia kopioitavaksi. Puheenvuorosta toiseen toistuva vahva tahto lisätä systeemisesti eri toimijoiden nopeaa ja joustavaa yhteistyötä oli selvä. Eräs esiintyjä puhui vähän ironiseen sävyyn, kuinka heillä rahat jaetaan kaikille tasaisesti. Ajattelen kuitenkin tätä myös vahvuutena erityisesti uusien mallien vakiinnuttamisen vaiheessa. Jos tavoite on vahvistaa monen toimijan kykyä ja halua ojentautua yhteistyöhön, niin se on tehtävä laajalla rintamalla rahoituksen ja muun ohjausjärjestelmän kautta. Ydinkysymyksestämme temaattisten strategisten valintojen suhteesta muihin valintoihin, emme saaneet selvää kuvaa. Miten kohdentaa niukkoja resursseja ottamatta liian fataaleja riskejä?
   
2. Ammattikorkeakoulujen asema loi toivoa. Selväksi tuli, että Alankomaissa ammattikorkeakoulut ovat selvästi tunnistetumpia, vakiintuneempia ja arvostetumpia kuin Suomessa. Paikallisen Arenen ja Unifin edustajat pitivät yhdessä esityksen TKI-järjestelmän rooleista kunnioituksen hengessä. Pientä sanansäilää lopussa tuli, mutta juuri oikeassa paikassa eli keskusteltaessa kunkin vahvuuksista TKI-kentällä. Ammattikorkeakouluilla on Alankomaissa oikeus myöntää tohtoritutkintoja. Paikalliseen Suomen Akatemiaan oli luotu oma, käytännöllisesti orientoituneen tutkimuksen rahoitusinstrumentti, josta rahoitetaan ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa. Kysyttäessä virkamiehet kuitenkin korostivat, että tavoite on saada ammattikorkeakoulut tiiviiseen yhteiseen tekemiseen kaikkiin tutkimushankkeisiin. Ammattikorkeakoulujen vahvuudet olivat siis tunnistettu juuri siellä missä ne ovat: soveltavassa tutkimuksessa ja tulosten viemisessä oikeasti ratkaisuiksi kentälle. Soveltavassa tutkimuksessa kun on pitkä matka soveltavasta tiedosta sen käyttämiseen yhteiskunnan eri sektoreilla!  
   
3. ”Kultaiset kädet” – ammatillisen korkean osaamisen taika
   Alankomaalaisen puolijohdeteollisuudessa toimivan yrityksen ASML:n yhteiskuntasuhteiden johtaja korosti omassa puheenvuorossaan kahta ammattikorkeakoulujen näkökulmasta tärkeää asiaa. 1) Globaalin yrityksen menestyksessä alueellisuus, alueelle sitoutunut toiminta ja eri toimijoiden (kunnat, yritykset, valtio, korkeakoulut) selvät roolit ja vastuut ovat olennainen osa toimivaa infrastruktuuria ja elinvoiman tuloksellisuutta. 2) Toinen tärkeä asia oli puhe ”kultaisista käsistä”, jolla hän tarkoitti erityisen korkeaa ammatillista osaamista. Suomi hamuaa nyt myös teollisia työpaikkoja. Tämä tarkoittaa ammatillista väylää tulevien jatkokoulutusmahdollisuuksien ja uudenlaisen tiedon lisääntyvää tarvetta. Tähän ammattikorkeakoulut ovat tärkein voimavara tulevaisuudessa. Tämän tunnistaminen on keskeinen osa tulevaa korkeakoulupoliittista visiotyötä.
   
4. Missä olisi AMK:lle hyvä hallinnollinen kotipesä? Alankomaissa ammattikorkeakoulut olivat hallinnollisesti sikäläisen työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Organisaatioiden kehittymiselle on ensiarvoisen tärkeää, että niitä hallinnoivan ministeriön virkahenkilöstö ja poliitikot todella tuntevat ja arvostavat niiden toimintaa ja näin näkevät myös niiden potentiaalin. Meillä opetus- ja kulttuuriministeriössä on yliopistosta valmistunut henkilöstö, joilla on pääsääntöisesti erittäin vähäinen kosketus ammattikorkeakoulujen toimintaan ja erityisesti niiden TKI-työhön. Tämä näkyy ja tuntuu. Olisiko tilanne toisin TEM:ssä? Ymmärrettäisiinkö siellä paremmin ammattikorkeakoulujen potentiaali ja merkitys korkeaan osaamiseen perustuvalle menestykselle? Mitä se tarkoittaisi korkeakoululaitoksen kokonaisuuden kehittämiselle? En tiedä, mutta nykyinenkään tilanne ei ole hyvä.
   
5. Mitä vai miten? Juuri nyt Alankomaissa on alkamassa valtava määrä yhteistyöhön ja innovaatiotoiminnan lisäämiseen tähtääviä projekteja ja kehittämistyötä. Maata kannattaa siis seurata. Mukaan oli tullut myös uusia toimijoita kirittämään tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välistä yhteistyötä. PowerPointit olivat vakuuttavia ja innostus tarttuvaa, mutta olivatko äänessä vain uskovaisimmat ja innokkaimmat. Tavoitteet tulivat selväksi, mutta muutoksen toteuttamisen uskottavuus ei niinkään. Olennaista on, miten tutkimuksen ja korkeakoulutuksen rahoitus, sen erilaiset kannusteet, lainsäädäntö, yritysten tuet – ja ihan kaikkien eri toimijoiden toimintakulttuurin muutos onnistutaan rakentamaan kokonaisuutena. Merkittävä muutos haluttuun suuntaan voi tapahtua vain silloin, jos sinne ohjaavat projektien lisäksi perustekemisen insentiivit. Tosin silloin riskitkin ovat suurimmillaan; iso laiva kääntyy hitaasti, mutta kun se kääntyy, on suunnan parempi olla toivottu. 

Kiitos Sitralle erinomaisesti järjestetystä matkasta ja kaikille matkakavereille opettavaisesta ja hauskasta seurasta!

Ida Mielityinen
Arenen toiminnanjohtaja