Hallitus esittää sosiaalityöntekijöitä koskevien kelpoisuuksien uudistamisen ja näin helpottaa sosiaalipalveluiden työntekijäpulaa. Lakiehdotus tekee alan kelpoisuussääntelystä epäselvää ja luo koulutuspolkujen näkökulmasta järjettömiä rakenteita. Osaajapulan ratkaisu vaatii esitettyä suurempia muutoksia kelpoisuusehtoihin, työolosuhteisiin, palkkaukseen ja koulutusmääriin. Merkittävin ongelma esityksessä on koulutusten kaavamainen tarkastelu tutkintonimikkeiden kautta, ja yliopistolähtöisesti. Lähtökohta tulisi olla tutkintojen tuottamat tosiasialliset valmiudet suhteessa työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakoulutuksen ja niissä tehtävän tutkimuksen mahdollisuuksia ei huomioida.
Hallituksen lakiluonnos antaisi oikeuden toimia tilapäisesti laillistetun sosiaalityöntekijän tehtävissä nykyistä laajemmalle joukolle henkilöitä. Lakiesityksen tavoitteena on sosiaalihuollon henkilöstön saatavuuden ja sosiaalihuollon palveluiden, kuten lastensuojelun, riittävyyden varmistaminen. Se ei kuitenkaan ratkaise kestävällä tavalla pulaa sosiaalityöntekijöistä.
– Sosiaalityössä olevat ongelmat, työvoimapula mukaan luettuna, ovat niin syviä, että ala tarvitsee selvästi uudenlaista osaamista tutkinnon suorittaneilta sekä uudenlaista tutkimus- ja kehittämistyötä. Ammattikorkeakoulut voisivat tarjota soveltavan tutkimuksen korkeakouluna täysin uudenlaista, kaivattua näkökulmaa ja ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Sosionomien koulutusmäärät ovat lähes kymmenkertaiset verrattuna sosiaalityöntekijöiden koulutusmääriin, sanoo ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen.
Lakiesityksen vaihtoehtoja koskevassa osiossa on pohdittu sosiaalihuollon ja lastensuojelun tehtävärakenteen ja työnjaon uudistamista. Tällöin sosionomien tehtävänalaa laajennettaisiin jo nykylainsäädännön puitteissa. Sosiaalityöntekijän kelpoisuusehtoja tulisi kehittää mahdollisimman nopeasti siten, että soveltuvien ammattikorkeakoulututkintojen (erityisesti sosionomien) suorittaneiden henkilöiden olisi nykyistä helpompi saavuttaa sosiaalityöntekijän kelpoisuus.
Tämä edellyttää kelpoisuusehtojen muuttamista siten, että tunnistetaan erityisesti sosionomien (sekä geronomien ja kuntoutuksen ohjaajien) tutkintojen – harjoitteluineen – tuottama osaaminen nykyistä paremmin. Tällöin jatkokoulutus sosiaalityöntekijän kelpoisuuteen tulisi olla selvästi nykyistä lyhempi. Kelpoisuuden saavuttamiseksi tulisi riittää sosiaalityön syventävien opintojen ja ylemmän sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaminen ilman siltaopintoja. Tämä tarkoittaisi, että erityisesti sosiaalityöhön suunnattu ylemmän AMK-tutkinnon suorittanut henkilö saisi kelpoisuuden suorittamalla ainoastaan sosiaalityön syventävät opinnot yliopistossa.
– Kelpoisuusehtojen muutos esitetyllä tavalla luo tilapäisiin sosiaalityöntekijän tehtäviin kelpoisten henkilöiden ryhmän, joilla varsinainen kelpoisuus edellyttäisi vuosien lisäopinnot. Tällaisen asetelman luominen ei ole mielekästä, ja se avaa todella huolestuttavien kehityskulkujen mahdollisuuden, jatkaa Mielityinen.
Lue lisää
