Suomi tarvitsee ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiseen ja soveltavaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan periaatteille rakentuvia tohtorinkoulutusohjelmia. Ilman ammattikorkeakoulujen panosta emme kykene tuottamaan riittävästi tutkijakoulutettuja osaajia korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän palvelukseen.
Suomessa on pulaa tohtoreista. Tämä on todettu sekä opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyskatsauksessa että parlamentaarisen TKI-työryhmän valmistelemassa monivuotisessa T&K-rahoitusta koskevassa suunnitelmassa. Tohtorikoulutettujen osaajien kysyntä on kasvussa korkeakouluissa sekä tutkimuslaitoksissa, kun korkeakoulutuksen opiskelijamäärät ja julkiset TKI-investoinnit kasvavat tulevina vuosina. Myös elinkeinoelämä on viestittänyt tohtorikoulutettujen kasvavasta tarpeesta yrityksissä.
Tulisiko ammattikorkeakoulujen osaamista hyödyntää nykyistä paremmin myös tutkijakoulutuksen toteuttamisessa? Ammattikorkeakoulujen mukaan ottamista tohtoripulan ratkaisemiseksi puoltaa useakin havainto niin kotimaasta kuin ulkomailta.
Yliopistoissa suoritettujen jatkotutkintojen määrä on pysynyt 2000-luvun alusta lähtien samalla tasolla, ja viime vuosina valmistuvien tohtoreiden määrä on kääntynyt jopa hienoiseen laskuun. Vuosien 2021–2024 sopimuksissa tohtorikoulutuksen tutkintotavoitteet nousivat reilulla 200 tutkinnolla yhteensä 1900 tohtoriin vuodessa, mutta valmistuvien tohtorien määrä on samaan aikaan kääntynyt laskuun tavoitteiden nostosta huolimatta. Villeimmissä puheenvuoroissa on esitetty, että tohtorikoulutuksen volyymi tulisi kaksinkertaistaa, jotta vastaisimme kansalliseen tohtorien kysyntään.
Tohtorikoulutuksen yksi keskeisistä haasteista liittyy tohtorien työllistymiseen ja koulutuksen kytkeytymiseen elinkeinoelämän tarpeisiin. Tällä hetkellä varsin vaatimaton osuus tohtoreista työllistyy yksityiselle sektorille. Tutkijanurakysymyksiä käsittelevän työryhmän loppuraportti mukaan vain kolmannes tohtoreista työllistyy yrityksiin tai on itse yrittäjänä. Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen ja soveltavaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan fokusoitunut toimintaperiaate olisi erinomainen alusta kehittää tohtorinkoulutusta. Näin painopiste olisi juuri elinkeinoelämää tukeva ja sinne työllistymistä edistävä tohtorikoulutus.
Ammattikorkeakouluilla ei ole nyt mahdollisuutta kouluttaa omaa yliopettajatason henkilöstöään eikä yliopiston tohtorikoulutus tuota ammattikorkeakoulujen opetus- ja TKI-toimintaa parhaiten tukevaa osaamista. Ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet osaamistaan ja hankkineet huippuosaajia omille strategisille painopistealoilleen, joiden varaan tohtorikoulutusohjelmia voidaan ryhtyä rakentamaan. Ammattikorkeakouluilla on osaamista myös sellaisilla aloilla, joissa suomalaisilla yliopistoille ei ole lainkaan tai on hyvin vähän tutkimus- tai koulutustoimintaa, kuten kuntoutuksen tai ammattikasvatuksen aihepiireissä. Näiden alojen osalta olisi luonnollista, että tutkimus olisi samassa paikassa alan koulutuksen kanssa.
Useilla ammattikorkeakouluilla on jo nyt käynnissä tai rakenteilla tohtorikoulutusohjelmia yhdessä suomalaisten ja/tai ulkomaalaisten korkeakoulujen kanssa. Erityisesti ulkomaalaisten kumppaneiden kanssa käytössä ja kehitteillä on malleja, joissa ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli tohtorikoulutettavien ohjauksessa, vaikka ensisijainen ohjaaja ja tutkimussuunnitelmaa koskevat linjaukset tulevat kumppanikorkeakoulusta. Suomalaisten yliopistojen kanssa on luotu malleja, joilla tohtorikoulutus räätälöidään erityisesti ammattikorkeakoulujen oman tutkimushenkilökunnan kouluttamiseen hyödyntäen ammattikorkeakoulujen osaamista.
Ammattikorkeakoulujen osaaminen ja valmius tohtorikoulutukseen on tunnistettu useissa Euroopan maassa. Saksassa ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutus on laajenemassa kovaa vauhtia osavaltiosta toiseen. Arene vieraili syksyllä Frankfurtin ammattikorkeakoulussa, jolle Hessenin osavaltio antoi oikeuden tohtorikoulutukselle vuonna 2017. Useat muut osavaltiot suunnittelevat parhaillaan antavansa ammattikorkeakouluille oikeuden kouluttaa tohtoreita. Paine tohtorikoulutuksen laajentamiseen on tullut erityisesti elinkeinoelämältä, jonka kehittämis- ja työvoimatarpeisiin eivät perinteiset tutkimusyliopistot ole kyenneet vastaamaan.
Alankomaissa ammattikorkeakoulut käynnistävät tohtorikoulutusohjelmansa tämän vuoden aikana. Tutkinnot tulevat olemaan ns. professional doctorate -tutkintoja, joiden panopiste on erityisesti elinkeinoelämän ja julkisen sektorin tarpeista syntyvässä TKI-toiminnassa. Näin tehtävä tutkimus on mahdollisimman lähellä yritysten sekä kolmannen ja julkisen sektorin kehittämistarpeita. Alankomaissa on muodostettu kansallisen tutkimusrahoituksen jakamisesta vastaavan Dutch Research Councilin alaisuuteen erityisesti ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen rahoituksesta vastaava yksikkö, joka rahoittaa myös nyt kännistyviä tohtorikoulutusohjelmia.
Tohtorikoulutuksen laajentamisen lisäksi ammattikorkeakouluille tulisi sallia professorin ammattinimikkeen käyttö. Professorin ammattinimike on yleisesti korkeakouluissa käytössä oleva nimike ja Suomi on Irlannin ja Belgian Flanderin lisäksi ainoa alue Euroopassa, jossa ammattikorkeakouluilla ei ole oikeutta professorin ammattinimikkeen käyttöön. Professorin ammattinimike on edellytyksenä tohtorikoulutuksen laajentamiselle, mutta nimikkeellä olisi arvoa ammattikorkeakouluille myös kansainvälisissä yhteyksissä. Professorin titteli on yliopettajaa tai tutkijaa tunnetumpi ulkomaalaisten asiantuntijoiden rekrytoinnissa. Titteli myös parantaisi ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia menestyä EU:n TKI-rahoitushauissa ja helpottaisi tutkimuskumppanuuksien muodostamista ulkomaalaisten partnerien kanssa.
Muualla Euroopassa ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia palvella yhteiskuntaa ja työelämää vahvistetaan antamalla niille mahdollisuuksia kehittää ja laajentaa toimintaansa. Pysähtyminen paikalleen tarkoittaa, että jäämme jälkeen kansainvälisestä kilpailusta kuten on käynyt koulutustasomme kanssa. Haluammeko tässäkin asiassa seurata kilpailijamaitamme vuosikymmenien viiveellä?
Samuli Maxenius
erityisasiantuntija
Arene ry